Upea luonnonsuojelualue Hopsussa Jämsänkoskella

~ Kati, Hatka ~
Auto parkkiin tien viereen ja menoksi. Lasku alas oli jyrkkä ja liukas sillä oli satanut vettä jo useamman päivän. Olin nähnyt maastokarttasovelluksesta, että Hopsussa Jämsänkoskella on luonnonsuojelualue Salakkaojan ympärillä ja sen lähellä molemmin puolin. Heräsi heti kysymys, että miksi? Joku teoreettisempi henkilö olisi varmaankin lukenut asiasta ensin. Minä heitin takin niskaani ja lähdin katsomaan.
Pätkäsin videoon alle vain lyhyesti alkuun jyrkästä menostani alaspäin. Tätä katsellessani tuli mieleeni, että minä todellakin otan kirjaimellisesti ja konkreettisesti aina hatkat välillä: Ota Hatkat. Otan, otan... Olisi pitänyt nimetä nämä ulkoilujutut sarjaksi nimellä "Ota Hatkat". Laitetaan se pohdintaan.
Päälläni oli tekninen t-paita, ohut tuulikuori Windrunnner, Patriot Heavy Fleece takki, Fleece Watch cap pipo päässä ja OTP- housut, ja ei kun menoksi. Alinna oli varmuuden vuoksi teknisen alusasun housut sillä en tiennyt määränpäätä. Mikä maasto, tuleeko kylmä? Tuleeko kuuma? Tekninen vaate kuljettaa kosteuden pois iholta ja pitää olon lämpimänä, toisin kuin puuvilla. Kylmänkosteassa kelissä on hyvä "estää flunssakausi" ja olla itse kylmettämättä itseään väärillä vaatevalinnoilla. Näillä keleilla "tuulettaminen" (eli takki auki kun hiki tulee) on varmin tapa saada flunssa, nuha, kurkkukipu... You name it. Kyllä meidän suomalaisten pitäisi jo osata pukea säähän kuin säähän :) Itselläni se on kerrospukeutuminen: Ohuet kerrokset, jotka eivät estä liikkumista.

No joo. Taas se tuli se mantra tuossa edellä. Ei se ollut nyt se pääasia. Tuli mieleeni nyt jälkeenpäin noista kuvista miten hyvin tuo Khaki väri sopii yksivärisenä vaatteena tuon camogromin kanssa. Jos olisin varautunut istumaan passissa kameran kanssa, niin varmasti olisin hävinnyt taustaan syysmaisemassa. Taidankin hankkia nuo Otp housut vielä camogrom sävyssä, niin en ole suuri yksivärinen laikku maisemassa...

Salakkoja, Hietajärvi ja Vuoresjärvi
Liukastelun ja jyrkän laskun jälkeen olin perillä alhaalla. Jo tovia ennen kuin näkyi mitään, kuulin veden solinan. Näky oli kaunis. Salakkaoja laskee Hietajärvestä Vuoresjärveen. Mikään kanootin leveä tai kulkuinen se ei ole. Kapea ja kivikkoinen se on. Näkee silmällä, että Hietajärvi on ylempänä kuin Vuoresjärvi, jonne Salakkaoja laskee.
Seurailin selvää polkua, jota olin tullut alas, rantaan ja näky oli iloinen yllätys. Olin edellisenä päivänä päätynyt väärälle puolelle ja näin louhikon, mutta täältä se näkyi paremmin. Oli kyllä kaunis näky. Polku päättyy näköalapaikalle niin sanotusti (kuva alla). Itse käytin paikalla useamman tunnin sillä lähdin seuraamaan peuranpolkua. Maasto on hankala, ei niinkään helppokulkuinen, koska on kivikkoinen. Jos ei halua nähdä vaivaa, niin kannattaa ottaa kiikarit mukaan ja katsella rannalta. Noin yleensä en suosittele turhaa kulkua luonnonsuojelualueella ettei luonnontila mene pilalle, jos sallittuja kulkureittejä ei ole merkitty. Pitää osata katsoa ja arvioida mihin astuu. Täälläkin on harvinaisia kasveja, kuten Korpisorsimo. Korpisorsimo on heinä. Olin liikkeellä lokakuussa, joten vuodenajasta johtuen mm. heinät olivat jo lakastuneet. Ensimmäinen ammattini oli muuten puutarhuri :) Taidan palata kesällä katsomaan Korpisorsimoa...
Louhikko ja kalliojyrkänne Vuoresjärven rannalla. 
Salakkaoja on paikallisesti tärkeä lehtokohde ja löytyy suojeluohjelmasta. Palattuani kotiin otin asiasta hiukan selvää. Kohta 21: https://www.keskisuomi.fi/filebank/1089-seutukaavainventointi.pdf . Seutukaavan suojelualueet löytyvät myös täältä: https://www.keskisuomi.fi/filebank/10736-seutukaavan_suojelualueet.pdf. Salakkaoja mainitaan kirjassa Vororotista Ryöneihin, Arja Paakkanen, Jämsän kaupunki. PS-Kustannus, WS Bookwell, Porvoo, 2000, s. 25. Asiantuntija en ole, mutta käsitin, että pienvedet ovat kadonneen Suur-Päijänteen muistomerkkejä. Alhojärvi on yksi tällainen.
Jämsän seutu vapautui jääpeitteestä noin 11 000 vuotta sitten. Jämsä oli saaristomeri, ei siis kuivaa maata vaan merenpinnan alla. Itämerta kutsuttiin tuohon aikaan Yoldianmereksi, koska oli yhteydessä valtamereen. Yhteys valtamereen katkesi 400 vuoden kuluessa, mistä alkoi Ancylusjärvivaihe Itämeren kehityshistoriassa.
Jämsän seutu näytti tuolloin samalta kuin Lounaissaaristomme nyt. Silloinen "Ahvenenmaa" eli suurin saari sijaitsi Jyväskylä-Pylkönmäki-Soini akselilla. Noista laajat alueet ovat edelleenkin yli 200m meren pinnan yläpuolella. Yoldianmeren ylimmät muinaisrannat olivat 150m merenpinnan yläpuolella. Ancylysjärven rantoja on 120-125m merenpinnan yläpuolella (Vororotista Ryöneihin, Arja Paakkanen, Jämsän kaupunki. PS-Kustannus, WS Bookwell, Porvoo, 2000, s. 11).

Innostuin siis kivistä, hiekasta ja kalliosta eli jääkaudesta sekä sen luomista merkeistä. Ajattelinkin seuraavaksi käydä katsomassa ja kuvaamassa miltä nuo vanhat rannat näyttävät? Anculysjärven huuhtoutumisraja näkyy mm. Hopsun Murtovuorella, Koskenpään Rautavuorella ja Jämsänkosken Mäyrämäessä. Yoldianmeren muinasrannat (150m, 151m ja 153m) näkyvät Jämsän Kollinkankaalla Kuoreveden tien varrella, Kaipolan Kurranvuoren kivipallella ja Moiskalan Rokkavuorella (Vororotista Ryöneihin, Arja Paakkanen, Jämsän kaupunki. PS-Kustannus, WS Bookwell, Porvoo, 2000, s. 11).  Suur-Päijänteen rantatörmiä löytyy noin 100m meren pinnan yläpuolelta mm. Koskenpään Pettämäjärven ja Kalmaveden rannoilta (Vororotista Ryöneihin, Arja Paakkanen, Jämsän kaupunki. PS-Kustannus, WS Bookwell, Porvoo, 2000, s. 12).
En ole teoreettinen ihminen, joka osaisi kuvitella miltä nämä näyttävät. Kyllä minu täytyy käydä kuvaamassa ja katsomassa :) Alla vielä video Hopsun Salakkaojasta ja louhikosta eli luonnonsuojelualueesta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Outdoor Tactical Line housu Helikon-Tex