Holisevan muinaisranta, Jämsänkoski, Hatka.fi

~ Kati, Hatka ~
Lampien lumosta Metsien mahtiin, 100 luonto- ja kulttuurikohdetta Jämsän ja Kuhmoisten alueelta. Jämsänseudun Luonnonystävät ry julkaisi kirjan Suomi 100 juhlavuoden kunniaksi. Kirjan saa mm. Mäen lankaa ja huopaa- liikkeestä Jämsän keskustasta, torin laidalta.
(Jos et jaksa lukea, niin hyppää loppuun vlogivideooni Holisevalta.)
Uuden kirjani innoittamana parkkeerasin autoni suurinpiirtein seuraaviin Google Maps koordinaatteihin: 61.9453241,24.9888374 ja lähdin tutkimaan Holisevan seutua. Pohjalle olin lukenut myös Jokamiehen geologia- kirjan ja Marjatta Koiviston Jääkaudet- kirjaa, joka on edelleen kesken.  Tämä uusi kirjani ei ollut ainoa syy ja innoitus lähteä paikan päälle...

Olen asunut tässä Jämsänkoskella noin 11 vuotta ja lasten kasvaessa kasvaa myös oma aika. Tiedättekö mitä se on? Se on aikaa vain itselle, jonkin sellaisen parissa mikä kiinnostaa. Oma kiinnostukseni jääkausia ja geologiaa kohtaan alkoi kun mietin että, minkä harrastuksen saisin liitettyä sujuvasti Hatkaan ja omaan kiinnostukseeni luonnosta?  Tässä kohtaa tajusin asuvani Sisä-Suomen reunamuodostumalla, mikä tarkoittaa sitä, että kun luen jotakin, niin pääsen käytännössä katsomaan ja soveltamaan lukemaani. Sisäsuomen reunamuodostuma eli salpausselkä ei toki ole ihan niin tunnettu kuin "se" salpausselkä, joka on myös nimetty sen mukaan.

En ole koskaan ollut teoreetikko. Kirjoitan huonosti, aina on pilkut väärin tai niitä puuttuu räikeästi, sillä olen tietyllä tapaa sanasokea (anteeksi kaikille asiakkaille, jotka lukevat asiakaspalvelupostejani... Luen ne kyllä läpi ainakin kolme kertaa, mutta, mutta... VirjoitusKirheitä lähtee maailmalle...) Koska en ole teoreetikko, niin en aina ymmärrä lukemaani. Minulla on kuitenkin hyvä mielikuvitus ja leikkimielisyyttä, nämä piirteet auttavatkin tämän aiheen kohdalla. Seistessäni esimerkiksi kahden harjun välissä sulamisvesikanavassa, voin lähestulkoon nähdä virtaavan veden ympärilläni paikalla seisovan jään lisäksi sekä itse harjuja peittävät valtavat jäämassat, jotka ovat jopa 2- 4 km korkeat. Mielessäni olen pieni kuin pienin kivensirpale ja raaka vedenvoima, joka saattaa liikkua hydrostaattisen voiman saattelemana, riepottelee ja saa minut törmäämään jääseiniin, muihin kiviin, siirtolohkareisiin kieputtaen minua kuin mielipuolisessa karusellissa, jossa ei ole suuntaa. On vain valtava voima, paine ja massa, jotka pakottavat liikkeelle muokaten lopulta suurimmankin vuoren sileäksi kallioksi, jossa on vain muisto miljoonia vuosia vanhasta magmakanavasta, joka on jähmettynyt kivilohkareiden väliin jo lähes värittömäksi saumaksi...

Suomi on nyt ja oli noin 2 600 miljoonaa (2,6 miljardia) vuotta sitten *(1) 60-80 astetta pohjoista leveyttä kohdalla, mutta 950 miljoonaa vuotta sitten Suomi oli *(3) 60-80 astetta eteläistä leveyttä kohdalla. Tuolloin suhdanteet jääkausien synnyille ovat olleet otollisimmat.* (2) Päiväntasaajan vulkaanisesti aktiivisella alueella Suomi pyörähti 1 600 - 850 miljoonaa (1,6 - 0,85 miljardia) vuotta sitten. Näin syntyivät skandit ja näkyyhän se maastostammekin, että Suomi on pohjoismaiden vanhinta pinta-alaa... (Lähde: Jääkaudet, Marjatta Koivisto, Wsoy 2004, sivu 18). Kyseessä oli Fennoskandian kasvu ja mannervaellus, johon kului siis satoja miljoonia vuosia. On sanomattakin selvää, että noin monta jääkautta hioo ja hiertää pois suurimmatkin vuoremme. Maapallon kiertokulkuhan on: Ylös vuorina, rapautuminen miljoonien vuosien kuluessa alas ja takaisin mannerlaattojen myllerryksiin sekä magmavirtaan, josta jälleen ylös...
(* (1) Prekambri- jääkausi, (2) Skandinavia saa lisää massaa ja maata (3) Varangin jääkausi ja nyt (1) Viimeisin jääkausi, joka päättyi noin 11 000- 12 000 vuotta sitten. *)

Niin... Harrastukseni alussa halusin vain tietää mitä kivet kertovat. Haluan edelleenkin tietää, mutta olen todennut, että noh... Onhan minulla aikaa ja vuosia jäljellä lukea. Ehkä jossain kohtaa osaan ihan itsekin lukea kiviä :) No onhan se ajatuksena hassu...
Kun aloitin, niin aloitin todella alusta ja alussa minä edelleen olen. Jokamiehen geologia vei minut heti vulkaaniselle retkelle maan ytimeen ja mannerlaattojen liikkeeseen. Paikkoihin, joissa kiviä syntyy ja sula kivi nousee sekä kivettyy vuoriksi.
Yksi mahtavin lukemani kappale oli Geologica- kirjassa, jossa kuvattiin tulivuoren ydin valokuvana... Ikää "vuorella" oli miljardeja vuosia ja itse tulivuori oli jo kulunut pois paljastaen kivettyneet magmatunnelit, jotka kulkivat kuin suonistoverkosto kohti keskustaa ja ylöspäin kohti samaa pistettä.
Hetki tämän jälkeen oli uutisissa Balin Agung tulivuoren aikeista purkautua* ja löysin youtubesta livekameroita, joilla pääsin seuraamaan tapahtumia. Olo oli jotenkin etuoikeutettu: Syntyä tähän aikaan, jolloin voin omalta tietokoneeni näytöltä kotoa käsin seurata tulivuorta, sen maajäristyksiä käyrinä ja samaan aikaan kuulla ne mahtavat äänet, joita tulivuori päästää. En tiedä miksi olin niin otettu niistä äänistä sillä tottakai sen kokoinen "painekattila", joka on kiveä ja kalliota, pitää myös sen mukaista meteliä...
(*Jos tulivuorikamera ei enää toimi, niin hae youtubessa "Live Bali now". Huomasin, että muitakin aktiivisia tulivuoria voi seurata youtubessa livenä. )
... Ja mm. tätä kautta siis valikoitui uudesta kirjastakin ensimmäiseksi kohteekseni Jämsänkosken Holisevan muinaisranta: Ajatus jostakin niin vanhasta, että yhtäkään suomalaista ei ole ollut olemassa, kun sitä rantaa huuhtoivat Yoldiameren aallot. Yoldiamerihän muodostui kun jää vetäytyi ja jääkausi hellitti otettaan. Ennen tätä oli valtava Baltian jääjärvi, jonka jääkauden jää ja jäävuoret patosivat. Kun tämä valtava vesimassa saavutti sen rajan, että yhteys valtamereen murtui, niin vedenpinta putosi yhtäkkiä 25 metriä ja syntyi Yoldiameri. Meri sai nimensä simpukasta, jonka mukaan meri nimettiin ja joka antaa viitettä ympäristöstä simpukan elinpaikkojen mukaan.
Tuohon aikaan esimerkiksi Keski-Suomi, ja sen mukana Jämsänkoski, muistutti saaristoa. Vain korkeimmat kohdat eivät olleet veden vallassa. Holisevan lisäksi on myös Kurrantien päästä Jämsästä löytyvä Kurranvuori, mutta kas kummaa... Sielläkin on soramonttu. Tai oikeammin kivijalostamo, joka murskaa kalliota esimerkiksi sepeliksi. Myös Holisevalla on laajeneva moreeni esiintymä eli soramonttu, joka on hävittänyt jo tuon alla ja videon lopussa kuvana näkyvän selkeän muinaisrannan. Itse en enää löytänyt kuin kivet kasassa, mitään selkeää rantaa en paikalta löytänyt. Mutta menen taas keväällä uudestaan katsomaan. Paikanpäällä katselin maastokarttasovelluksen korkeuskäyrän mukaan milloin olin rannalla ja milloin supra-akvaattisella alueella eli alueella, joka ei ole koskaan ollut veden alla. Ei jääkautta ennen tai sen jälkeen.

En oikein tiedä mitä tunteita minussa herättää ajatus siitä, että se mitä luonto loi ja teki miljoonia vuosia, niin sen ihminen hävittää hetkessä. Tätä ennen soramontut ja hiekkaharjut eivät herättäneet minussa mitään tunteita. Nyt kuitenkin mietin kuinka paljon Suomen historiaa murskataan menemään tutkimatta ensin mitä alue voisi meille historiastamme kertoa. Toki olen jo tähän ikään mennessä ymmärtänyt senkin, että päätökset tehdään raha edellä. Ja ilmeisesti historia on huono sijoituskohde?

Alla vielä vlogivideoni ja kuvia Holisevalta sekä kuvia Kurranvuoren mielenkiintoisesta kalliosta, joka on paljastunut ehkä kaivuutyön tuloksena tai ollut siinä aina. Kuka tietää?
Minna Harjun ottama kuva Holisevalta vuonna 2012. Nyt vuonna 2017 ranta on aivan erinäköinen tai sitä ei ole.
Siirtolohkare moreenin päällä. Näitä jääkauden jäät lohkoivat irti ja jäänvirtaukset kuljettivat. Tyypillisiä nököttämässä harjujen päällä.
Veden pyöristämiä rantakiviä. Jos tämän vallin putsaisi, niin saattaisi löytyä muinaisrannan viivaa...
Pienen harjun tai rantatörmän päällä oleva siirtolohkare, joka näyttää alaosastaan pyöristyneeltä? En huomannut ottaa korkeutta meren pinnasta. Onko kivi ollut osittain veden alla?
Pieni harjun selkä. Huomattavissa hyvin loivat ja symmetriset rinteen kyljet molemmin puolin. Onko tämä kenties syntynyt jäävuoren alaisesta jokitunnelista, sen purakutuessa ulos jään alta? Vesihän työntää kevyen materiaalin edellään ja esteen eteen. Olisi pitänyt ottaa korkeus merenpinnasta. Jos on ollut veden alla, niin saattaa hyvinkin olla jäävuoren alaisen sulamisvesitunnelin tuotos?
Kurranvuoren juurelta Jämsästä. Pahoittelen laatua, ilta pimeni jo ja minulla ei ollut kuvausjalkaa mukanani. Pitkä valotus ei onnistu vapaalla kädellä hyvin. Kivessä näkyy erittäin hyvin jäljet... Ovatko kyseessä jään jäljet, koska kyseessä on peruskallio? Hiekkakivi, johon kivettyy muinaisen rannan aallot, tuskin on näin peruskallion näköinen vaan ennemminkin kivettynyttä hiekkakiveä...
Jäljistä tulee mieleeni jäänpohja, joka on edetessään kuluttanut uurteet kiven pintaan. Vai vetäytyessään? Olisin taipuvainen ajattelemaan, että edetessään sillä suunta on ollut ylöspäin Kurranvuorea ja vaatii voimaa sekä suuren paineen, joka työntää valtavan massan esteen yli tai estettä ylöspäin. Ehkä tämä kohta on ollut "paikoillaan", mutta elänyt useaan otteeseen luoden nuo jäljet? Kurranvuoren huippuhan on kuitenkin supra-akvaattinen alue.
Edelleen sama pitkähkö pinta eli kivi, joka katoaa maan sisään. Uskomattoman hyvin säilyneet jäljet kivessä. 
Ilta pimeni pimenemistään ja valotus heikentyi, tämän kuvan jälkeen lähdin pois. Alla mustavalkokuva samasta kivestä, jos kuviot näkyisivät hiukan paremmin.
Uudesta kirjastani vielä: Kannattaa hankkia se. Hienosti kuvitettu ja antaa esimerkiksi perheellisille hyvän syyn yhteisiin retkiin. Tutustukaa Jämsään ja Kuhmoisiin ihmiset :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Näe vaivaa itsesi eteen