Näe vaivaa itsesi eteen

~Kati, Hatka ~
Jaan alinna olevan artikkelin otsikolla "Tajusin, että olen 44 enkä pääse sängystä ylös. Kaksi naista kertovat miten saivat elämänmuutoksen kestämään ", koska siinä on paljon yksilöllisiä ja henkilökohtaisia totuudenjyviä. Artikkeli käsittelee osaltaan elmäntapoja ja niiden muuttamisen hankaluutta. Artikkeli laukaisi minussa myös tässä blogissa näkyvää pohdintaa kokonaisvaltaisesta muutoksesta.
Väite 1: Muutokseen lähteminen lähtee omasta päästä. Siihen tarvitaan monesti puolison tuki ja kompromisseja. Pysyvä muutos on aina henkilökohtainen prosessi, joka lähtee sisäisestä tarpeesta tai kokemuksesta
On totta, että välillä liikkumaan lähteminen on pakkopullaa. Siihen pakkopullaan auttaa monesti mm. kaveri, jonka kanssa on sovittu säännöllinen aika ja esim. paikka. Kaverille ei halua tehdä ohareita. Arjesta irti oleva sosiaalinen ulkoilu on myös aina lopulta piristävää. Se tekee hyvää omalle päälle.

Olisi tekopyhää esittää, että aina olisi yhtä virkeä ja pirteä ulkoilija sekä liikkuja. Ei ole mitään pahaa siinä päivässä, jonka haluaa levätä ja viettää sohvalla. Kunhan siitä ei tule jokapäiväinen tapa.
Olen itse omassa elämässäni huomannut, että väsymys on noidankehä, jonka kaava pitää rikkoa. Jos jäät sohvalle makaamaan päivästä toiseen, niin uupumuksesi lisääntyy. Kun huomaat, että homma ei toimi "tätä en halua" niin aloita muutos. Muutos lähtee ensisijaisesti aina omasta päästä ja kropasta. Sitä motivaatiota et voi ulkopuolelta saada. Ulkoinen motivaatio kestää jonkin aikaa, mutta kestävä prosessi lähtee omasta sisäisestä motivaatiostasi. Siihen mitä tekee, siihen pitää sitoutua. Pitää osata ajatella asiat pidempiaikaisina prosesseina yhteydessä omaan elämään ja arkeen.
"Nyt minä laihdutan" tai "nyt minä nostan kuntoani" ei aina (useinkaan) riitä. Muutokset ovat monien asioiden summia. Etenkin jos olet perheellinen. Perheellisenä joutuu käyttämään hiukan aikaa suunnitteluun ja puolison tuki sekä apu on hyvä olla. Puoliso: tue suhteenne toista osapuolta. Älä jätä puolisoa yksin suhteen sisällä. Ota osaa, tue ja tehkää kompromisseja.
Itse sorruin aina välillä siihen, että oma mies kyllä pääsee ja menee, mutta jonkun pitää olla kotona lasten kanssa. Muutos asiassa alkoi tapahtua vasta kun sanoin sen ääneen ja toin esiin mitä minä haluan harrastaa yhdessä sekä erikseen tässä suhteessa. Mieheni harrastaa jääkiekkoa. Minulla ei ole mitään mielenkiintoa osallistua siihen, joten fine. Hänelle jääkiekko on tärkeää, hän tekee sitä ja harrastaa sitä. Vastapainona minulla on oma "tyttöjenlenkki" ystäväni kanssa, jonka teemme kerran viikossa ja tämän ajan mieheni on kotona lasten kanssa (sekä ystäväni lasten kanssa, lapset viihtyvät keskenään, joten ns. lastenhoitoa on vähän jos ollenkaan). Meillä on myös yhteinen harrastus, käymme Jämsänkosken Defendossa. Tähän harrastukseen minä lähdin mukaan, koska puolisoni halusi meille yhteisen harrastuksen. Defendo on tehokasta treeniä ja hyödyllistäkin itsepuolustusoppia, mutta ollakseni rehellinen: aika ajoin motivaattorini käydä siellä on puolisoni. Treenaaminen oman mieheni kanssa, koska tämä oli hänen toiveensa. Olen sitoutunut tähänkin hommaan eli meidän suhteeseemme ja avioliittoomme.
Yhteenvetona väitteeseen 1: kun puolisosi voi paremmin, myös sinä voit paremmin ja parisuhteenne voi paremmin.  Tämä on ihan yhtä tärkeä pointti kuin työviihtyvyys jos työssä käydään 40 vuotta ennen eläkkeelle jäämistä. Suhtaudun avioliittooni "kunnes kuolema teidät erottaa"- vakavuudella eli tulen olemaan tämän ihmisen kanssa Todella pitkän ajan. Myös parisuhde on työmaa, jonka viihtyvyyttä ja olosuhteita voidaan työstää. Ei voi olettaa yksin saavansa kaikkea, jos itse ei ole valmis tekemään työtä parisuhteen eteen. Tämä pätee molempiin osapuoliin suhteessa.
Elämä ei ole helppoa. Sen ei kuulu ollakaan helppoa. Liian helppo elämä tekee ihmisestä tyytymättömän. Itse tunnistan itsessäni sen piirteen, että jos koen ettei elämässäni ole haastetta, niin heijastan sitä parisuhteeseemme ihan syyttä suotta.
Hae haasteet muualta. Vakaalla pohjalla oleva parisuhde on hyvä alusta ponnistaa ihan mihin vaan. Taatusti löydät haastetta harrastuksesta, työstä tai jostakin omasta piirteestäsi, jota haluat kehittää, jossa haluat olla hyvä.

Väite 2: Selvitä tavoitteet ja työkalut, miten pääset tavoitteeseesi. Anna prosessille ja itsellesi aikaa. Älä vaadi aina liikaa itseltäsi. Opi antamaan itsellesi anteeksi oikeassa kohtaa ja tunnista milloin et jaksa. Siinä ei ole mitään hävettävää. Kun työstät asiaa, niin jaksat jälleen jossain kohtaa, mutta kenenkään ei ole pakko jaksaa. Välillisesti välillä voi olla pakko jaksaa, mutta ei koko ajan.
Itse olen opetellut nukkumista nyt vuoden. Nämä ovat hitaita prosesseja ja olin jo alussa itse valmistautunut siihen, että aikaa menee kuukausia. Nyt tulokset alkavat näkyä.

Aloitin OMI fysioterapeutilla käymisen hyvin tyypillisen ikäisenä (kuulemma, näin hän sanoi :) ) tässä neljänkympin korvilla. Fakta on, että kroppa vanhenee. Se, mikä ei häirinnyt sinua parikymppisenä, se vääntää sinua ihan pirusti nelikymppisenä. Tässä kohtaa on hyvä todeta, että "hei, mä olen neljäkymmentä. En voi odottaa itseltäni samoja suorituksia kuin parikymppisenä." Tai ainakaan niitä suorituksista palautumisia et voi odottaa tapahtuvan samaan tapaan. Itse havahduin melko myöhään siihen, että unirytmissäni on jotain vikaa. Fysioterapeuttini teetätti minulla Firstbeat laitteen avulla sykeanalyysin. Laite mittasi sykettä ja sitä kautta hermostollista toimintaani 5vrk ajan, minkä jälkeen postitin laitteen hänelle. Seuraavalla tapaamisella sain itselleni tärkeää tietoa siitä miten käytän lepoaikani ja miten hermostoni reagoi stressiin sekä mikä stimuloi juuri minun stressitekijöitäni häiriten täten unenlaatuani ja palautumistani. Kuinka moni muistaa sen tunteen kun parikymppisenä tunsi heränneensä pirteänä ja levänneenä?
Itse sain tässä kohtaa tärkeää faktaa, jotka osaltaan selittivät myös joitakin käyttäytymismallejani. Sain työkaluja muutoksen aloittamiseen sekä sen työstämiseen mitä tässä olisi hyvä tehdä. Kukaan ei sanonut minulle mitä minun pitää tehdä. Se on minun tehtäväni ja taakkani viedä se muutosprosessi eteenpäin.
Muutosprosessiini kuului mm. tieto siitä, että olen kofeiiniherkkä, joten jätin kaikki kofeiinituotteet pois. Tavallaan olin jo tiedostanutkin tämän, mutta olin kahvikoukussa. Minun piti päästää irti siitä tekopirteydestä, jonka kofeiini toi. Olin jo itse havainnut sen, että jos väsyneenä juon kahvia, niin suorituskykyni laskee, se ei nouse. Siitä oli minulle siis enemmän haittaa kuin hyötyä työelämässä.
Tapojen orja... Fyysisesti minulla oli huono nukahtamistapa: purra hampaat yhteen ja kääntää pää aina sivuun vasemmalle tyynyllä. Tämä oli aiheuttanut sen, että pääni hädin tuskin taipui oikealle... Aloin nukkumaan niin, että käänsin pääni oikealla ja pidin leuat rentona. Oli toki muitakin seikkoja. Muutokset lähtivät siis pienistä askelista, asia kerrallaan. Ensin korjattiin tämä, sitten tuo. Tässä muutosvauhdissa itsekin pysyy mukana ja muutoksista tulee pysyviä.
Suurin syy sille, miksi lähdin hakemaan apua oli huutava tinnitukseni. Löysin Googlella tohtori Marja Estolan, http://www.tinnitusheal.com/, ja soitin hänen vastaanotolleen Imatralle. Sitä kautta sain oman OMI Fysioterpeuttini Petri Korhosen tiedot (Tampereen aktiivifysioterapia). Työstän siis nykyään itseäni kokonaisuutena, en keskity vain johonkin osa-alueeseen. Raskaan Defendo treenin jälkeen tinnitukseni on korviahuumaavan kova, mutta vastaavasti löydän tasapainoa joogasta. Tinnitukseni vaihtelee jo nykyään. Tavoitteenani on päästä siitä kokonaan eroon.
Koska Petri on melko kaukana ja minulla menee hoidossa käymiseen aina puoli päivää, niin hänen rooliinsa minun suuntaani on ollut myös ohjaavaa. Olenkin löytänyt lähialueelta tukevaa hoitoa. Käyn urheiluhierojalla, joka tekee myös kalevalalaista jäsenkorjausta.
Olen pikkuhiljaa löytänyt nämä tekijät, palaset arjessa, jotka korjaavat olotilaani ja minua oikeaan suuntaan. Ensin moni ohje fysioterapeutiltani oli vain sanoja, joita en ymmärtänyt. Kun sisäistin sen mitä sanat tarkoittivat, niin alkoi muutos. Ennen ajattelin "miksi tekisin sen huomenna, kun voin tehdä sen jo tänään". Nykyään ajattelen "jos en ehdi tehdä sitä tänään, niin voin tehdä sen huomenna." Oli vapauttavaa antaa itsellensä anteeksi se, että on vain ihminen, ei kone. Samalla tämän kautta myös työnjälkeni parani sillä virheiden määrä laski.
Yhteenvetona väitteeseen 2: ihminen kokee ja tuntee, että jokin on vialla, mutta tarvitsee monesti apua siihen, että ymmärtää mitä kokee. Tunteet tulevat kokemuksista. Molempia pitää hoitaa yhdessä, jotta syntyy pitkäaikaisia tuloksia.
Särky esimerkiksi on kokonaisvaltainen kokemus, joka linkittyy tunteisiin eri tavalla eri tilanteissa. Särky voi olla tulevaa ja menevää, mutta pysyvää jos et tiedosta kehosi eli lihaksistosi vääriä asentoja. Kun tiedostat, niin voit myös korjata.
Minä saan työkaluja esimerkiksi OMI fysioterapeutiltani. Uniongelmat ovat vakava asia. Jos ihminen ei lepää, niin seuraamukset voivat olla vakavia ja pitkälle kantavia.  Lepojaksoni ei ollut syvää unta vaan hermostoni oli yöllä yhtä hereillä kuin päivällä (Firstbeat tutkimus). Kun sain tietää syyt ja seuraamukset, niin pystyin aloittamaan vaikuttamisen syihin, jotta saan seuraamukset hallintaan. Tulos on se, että olen parisuhteessani parempi ihminen, koska jaksan paremmin. Olen myös parempi äiti, koska en ole väsynyt äiti.
Tämä ei kuitenkaan ollut vielä tässä. Taipaleeni on vielä kesken ja melko alussa.


Väite3: ihminen on kokonaisuus. Et voi hoitaa yhtä osa-aluetta ja unohtaa toista osa-aluetta kokonaan, aivan kuin ne eivät linkittyisi toisiinsa. Päätä on hankala hoitaa jos kroppa voi huonosti sillä kropan tunnetilat vaikuttavat päähäsi eli mm. mielialoihisi. 
Olen aina tehnyt jonkinlaista voimatreeniä, vaikka korsi on 162cm ja 55kg. Tänä vuonna täytän 40v ja yhtäkkiä huomasin, että olen jumalattoman jäykkä. Tietynlainen vetreys on mukava olotila. Olin joskus notkeampi. Siis tarkoitan ihan perusvenyvyyttä, en akrobatiaa.
On miellyttävää huomata aina kun tulosta alkaa syntyä. Minut on yllättänyt se, että miten nopeasti asiat, kuten perusvetreys palautuu kun sen palauttamiseen sitoutuu. Käyn joogassa, minun ryhmäni jälkeen on äijäjooga. Lisäksi joogaan kotona youtuben tahtiin. Minulle on ihan sama mikä joogaan liittyvä ideologia on. (Suhtaudun samalla tavalla oikeastaan kaikkiin ideologioihin.) Tärkeää ja huomionarvoista on se, että jooga auttaa minua seuraavassa ongelmassani. Lihasteni liikkuvuus ei ole hyvä pelkällä voimaharjoittelulla. Se tekee minusta jäykän. Jooga tuo tasapainoa liikkumiseeni ja parantaa olotilaani. Se sopii minulle.
Lihasten kireys kovan treenin jälkeen on aina ollut minulle ongelma. Tuntuu ettei perusvenyttelyistä ole ollut mitään apua. "Jalkoja särkee, ne ovat kireät, venyttelen niitä." Jalkojeni lihakset ovat linkittyneet myös pakaroihini, selkääni, polviini... Kun alaselkääni särkee, niin olen hoitanut sitä väärin pyytämällä mm. hierontaa alaselkääni. Kun urheiluhierojani käsitteli jalkani ja lihaskalvoni, sekä toisen pakaralihaksen, joka on edelleen jumissa, niin aloin saada apua ja tuloksia selkääni. Tämän kokemuksen kautta aloitin viimein myös joogan. Väsyin jatkuviin "tulee ja menee" särkyihini, jotka olivat suorassa suhteessa liikunnan määrään ja laatuun. Nyt näistä säryistä on alettu pääsemään eroon.
Tunnustan, että omassa päässäni oli vikaa kun pidin joogaharrastajia hörhöinä. Tämä johtunee ehkä siitä, että olen törmännyt asiaan ideologia edellä. Nyt kun aloin käsitellä asiaa apuna ja ratkaisuna omiin ongelmiini, niin koen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Suurin edistysaskel, mikä tässä on otettu, on suora seuraus parempaan nukkumiseen. Jooga harjoitukset ovat kokonaisvaltaisesti kehon läpikäyviä. Oikea asento yhdessä pelkän syvän hengityksen kanssa venyttää lihaksiani, lihaskalvojani ja laittaa aineenvaihdunnan liikkeelle. Parasta on kuitenkin se syvä uni, jonka olen saavuttanut. (Vielä kun oppisi aina menemään ajoissa nukkumaan... :) )
Yhteenvetona väitteeseen 3: kun saat apua ongelmiesi tunnistamiseen, niin pystyt käsittelemään ongelmaa, sen syytä ja lähdettä. Kun ongelmaan löytyy sinulle yksilönä sopiva ratkaisu, niin alat voida paremmin. Se kokonaisvaltainen hyvä olo on jälleen saavutettavissa. Se ei ole urbaanilegenda, joita luetaan lehdistä.
Kukaan ei tiedä olotilaasi niin hyvin kuin sinä itse. On hyvä sijoitus sijoittaa osa aikaa itsensä ja itsensä kuuntelemiseen sekä huoltamiseen. Minä ihannoin sitä Muuramelaista mummoa, joka kiipeää puuhun. Minä ihannoin sitä 85v pappaa, joka on paremmassa kunnossa nyt kuin eläkkeelle jäätyään. Esimerkkejä varmasti löytyy. Lyhyesti: minä ihannoin sitä vaivaa, jonka ihminen näkee itsensä eteen.

Alla se artikkeli:
Tajusin, että olen 44 enkä pääse sängystä ylös. Kaksi naista kertovat miten saivat elämänmuutoksen kestämään 

Youtubessa kanavalla hatkavarusteet on aloitettu hatkan vlogi eli video blogi. Ensimmäisen vlogin aihe oli kerrospukeutuminen:
Youtuben kanava hatkafi esittelee tuotteita ja videot on linkitetty verkkokauppaamme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Outdoor Tactical Line housu Helikon-Tex